Kaiutin ei kuitenkaan ollut kyseessä. Baanalle laskeutuvan rinteen puussa kyyhötti pienessä pakkasessa mustarastas, joka luritteli keskitalven ratoksi kuin kevät olisi jo tulossa. Viereisessä syreenissä sirkutti varpunen.
Tämä mustarastas lenteli viime kesänä Lapinlahden sairaalan puutarhassa | . |
Vaikka mustarastas laulaa aikaisin keväällä ja hämärissä, ei nopealla surffailulla löytynyt talvisesta yölauleskelusta kuitenkaan tietoa. Muistaakseni kaupunkilintujen muuttuneesta vuorokausirytmistä on kuitenkin tehty tutkimuksiakin: taajamissa harvemmin on enää todella pimeää. Ylen sivuilla Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen epäilee että kaupungeissa jotkin lajit aloittaisivat pesintänsä maalaisia tovereitaan aiemmin, koska olosuhteet ovat sekä valon että ruoan kannalta suotuisammat. Liekö valo sekoittanut tämän yksilön vuodenajoistakin?
Arvelut kaiuttimesta kuuluvista luontoäänistä eivät muuten olleet ensimmäinen kerta. Pari vuotta sitten Kansallisteatterin takana Kaisaniemen puistossa ajattelin hetken että meitä kaupunkilaisia ilahdutettiin pöllön ääniä toistavalla projektilla. Kyseessä oli kuitenkin ihan oikea huuhkaja, joka oli pysähtynyt huhuillen ruokailemaan Ida Aalbergin muistomerkin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti