Pihabongaus

Tänä viikonloppuna oli jokavuotisen Pihabongauksen aika. Tapahtumassa on tarkoitus tarkkailla kotipihan tai muuten vain lähiluonnon lintuja tunnin ajan ja listata tunnistamansa lajit.

Meidän sisäpihammekin puissa toki näkee monen kokoisia siivekkäitä. Tali- ja sinitiaisia naputtelee oksistoissa päivittäin ja varikset päivystävät katoilla. Viivähtipä viime talvena kokonainen punatulkkuparvi viikonlopun ajan ruokailemassa keittiön ikkunan takana, ja varpushaukka pistäytyi istuksimassa.

Sisäpihan vastakkaisella puolella naapurit eivät kuitenkaan välttämättä arvostaisi ikkunoidensa suuntaan kohdistettuja kiikareita. Sunnuntain iltapäivänä lähdimmekin pihabongailemaan Lapinlahden sairaala-alueella, josta tiesin löytyvän useita lintujen talviruokintapaikkoja. 

Tämä sinitiainen päivysti jo matkalla.

Kenties ruokintapaikkojen vuoksi useampi muukin oli tullut kiikareiden, kameroiden ja kaukoputkien kanssa lintuja laskemaan. Parkkeerasimme kuitenkin paikalle josta pari muuta bongaria oli äskettäin poistunut. Pensaaseen ripustetut lintulauta, taliköntti ja kävyt vetivätkin puoleensa eri näköisiä pikkulintuja. 

Urpiaisista kirjoitin edellisessäkin tekstissäni, ja täällä niitä näkyi paljon. Hieman eri kokoiset ja väriset muunnokset saivat pohtimaan, olivatko kaikki samaa lajia tai alalajia. Harmaankirjavan linnun kun eri lähteiden mukaan sekoittaa helposti tundraurpiaiseen, ja lintuatlaksessa puolestaan kerrotaan että lajista löytyy kaksi alalajia, joista toinen on vasta äskettäin aloittanut Suomen valloituksensa. 

Ulkoasultaan kenties riemastuttavin lintulaudan vieras oli tikli, jotka ovat olleet minulle aina eksoottisen oloisia lintuja. Syy tähän lienee lähinnä linnun kirjavassa olemuksessa - tiklistä tulee enemmän mieleen jostain etelämpää rahdattu häkkilintu kuin suomalainen talviasukki. Tosin levinneisyyskartan mukaan klovnia muistuttavat peippolinnut eivät myöskään ole järin tavallinen näky lapsuusmaisemissani, joten muistikuvani lajin ihastelemisesta lähinnä lintukirjasta pitänee paikkansa. 

Tiklejä ja talitiaisia lintulaudalla.

Laudalla piipahti myös punatulkku.

Lintujen katselu on tietenkin mukavaa puuhaa, mutta ei ruokintapaikan äänimaailmakaan jäänyt huonommaksi. Punatulkut viheltelivät ja lähipensaat täytti valtava sirkutus. Joku heitteli nokka rapisten siemeniä alas lintulaudalta, ja eri puolilta kuului pientä napsunaa ja nakutusta pikkulintujen käsitellessä aterioitaan.

Pihabongauksen sivuilla sanotaan, että tapahtumalla on ennen kaikkea tarkoitus houkutella ihmisiä kiinnostumaan pihapiirin linnuista ja lähiluonnosta. Samalla tapahtuma toimii myös oivana tapana kerätä tietoa monien lintulajien esiintymisestä sekä muutoksista niiden yleisyydessä eri puolilla maata. Esimerkiksi viherpeippo on Pihabongauksen lukujen perusteella vähentynyt, joka johtuu BirdLifen mukaan ainakin osittain Trichomoniasis -loisesta. Meidän silmiimme varpusta kookkaampia viherpeippoja osui muutamia.  

Yhteensä eri lintulajeja näkyi tarkkailutuntimme aikana yhdeksän: talitiaisia, urpiaisia ja sinitiaisia vilisi enemmän. Varpusia, tiklejä, viherpeippoja, punatulkkuja ja vihervarpusia näkyi joitakin ja pari varistakin lensi yli. Laskusta jäävät vielä pois matkan varrella bongatut mustarastaat. Ihan mukavaa menoa siis vajaan kilometrin päässä Kampin kauppakeskuksesta.

Urpiaisten lisäksi kuvasta löytyy ainakin vihervarpunen.

Talitiaiset,  tiklit, urpiaiset ja varpunen siementen kimpussa.