Pesintöjä

Monet linnut pesivät jo täyttä häkää. Lapinlahdella rannoilla ruovikon seasta löytyy useampikin silkkiuikun pesä. Yksi pari on perustanut tukikohtansa suojaisaan poukamaan, jota ne selvästi myös haluavat pitää itsellään. Viikko tai pari sitten seurasin tukkasotkapariskunnan uiskentelua saman ruovikon suuntaan. Kokosukeltajina toinen sotkista oli vähän päästä veden alla ruokaa etsimässä. Liian lähelle silkkiuikkujen majaa eksyminen kuitenkin kostautui - sininokkainen lintu sai suorastaan pomppaavan lähdön sukelluksista uikun sukellettua samaan suuntaan.

Vaikka asukkaat ovatkin varsin näyttäviä, on silkkiuikun pesä itsessään periaatteessa huomaamaton. Keon rakennus alkaa kuitenkin sen verran varhain, että ensimmäisinä viikkoina lintujen kotipuuhia voi tarkkailla helposti rannalta käsin. Kuvaamassani paikassa uikut ovat kasvimaapalstalaisten mukaan pesineet jo useamman vuoden, viimeisimmät naapuruksina viereisen kallion kalalokin kanssa.

Silkkiuikku saakin lokeista turvaa. Kyhmyjoutsen ei sellaista varsinaisesti tarvitse, vaan puolustaa tarvittaessa perhettään ärhäkästikin, kuten Helsingin ympäristökeskuksen sivutkin kertovat. Joutsenen lisäksi sen  pesäkin on varsin majesteetillisen kokoinen. Töölönlahdella valkoisena hohtava lintu ruoikon laidassa näkyy kauas. Olisiko pari sama josta kirjoitin jo jäiden lähdö aikaan? 

Luontoportin mukaan alkukesästä kuoriutuvilta poikasilta kestää yli neljä kuukautta kasvaa lentokykyisiksi, joten poikuetta päässee tapaamaan Helsingin rannoilla läpi kesän.

Täällä taas: Pussitiainen

Kuten viime vuonnakin, Äitienpäivän linturetkellä reitin varrelle osui pussitiaisen pesä. Kaupunki tosin oli toinen: tällä kertaa pitkospuut veivät Vanhankaupunginlahdelle ja Lammassaareen.

Pussitiainen rakentaa lähinnä osmankäämin haituvista itselleen otsan kärjessä roikkuvan ja varsin eksoottisen näköisen pesän, joskus jopa useampia - koiras voi MTV3:n artikkelin mukaan rakentaa kuudesta seitsemäänkin pesää, joista naaras ehkä jonkun valitsee. Voipa naaraitakin välillä olla useampia yhtä urosta kohden.  

Pussitiainen pesässään.

Pussitiainen itse on lystikkään näköinen otus mustine maskeineen. Niin huomiota herättävä se ei kuitenkaan ole, että siivekkään helposti huomaisi ennen erikoista pesää tai kimeitä vihellyksiä, joita lintu nytkin päästeli koivun oksalta.

Lintuatlaksen mukaan naamarilinnun pesintöjä on Suomessa mahdollisesti vuosittain. Kaukoputkikansan joukosta kuuluikin pohdintaa lajin mahdollisesta yleistymisestä, onhan havaintoja tullut nyt useammastakin paikasta.

Levinneisyyskartan arvio lajin laajemmasta selviytymisestä Suomen oloissa  ei kuitenkaan vaikuta kovin optimistiselta. Vanhankaupungilahden rakennelman perheenlisäystilanteestakaan ei taida vielä olla varmuutta. Toivottavasti ainakaan välillä turhan innokkaat kuvaajat tai muu liikenne eivät häiritse liikaa pesintää - kaikki kun eivät näyttäneet nytkään malttavan pysytellä poissa pesän lähituntumasta. 

Pussitiaisen rakennus- ja välillä ruokavarastokin: osmankäämit.