Pesänrakennusta Töölössä

Silkkiuikkuja on helppo nähdä Helsinginkin rannoilla, vaikka Luontoportin sivuilla kerrotaan että tämäkin laji on taantunut. Tähän aikaan vuodesta uikkupariskuntien pääkoristeiden pörhistelyä ja muita koreografisia liikkeitä sisältäviä tansseja voi jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa. Varsinaisesti valokuvaamista harrastavat ovat tänäkin keväänä ikuistaneet näitä liikkeitä esimerkiksi Lapinlahdessa.

Myös silkkiuikkujen veteen rakennettuja pesiä saattaa tarkkasilmäinen hoksata rannoilla kulkiessaan, vaikka kasvava ruovikko yleensä jossain vaiheessa peittää ne näkyvistä. Viime vuonna seurailin Töölön rannassa yhtä tällaista kelluvaa pesää niin pitkään kuin se näkyvissä säilyi. Ilmeisesti vilkkaan ulkoilureitin varrella oleva paikka sopii linnuille, koska viime viikolla ohi kulkiessani rakennuspuuhat olivat jälleen käynnissä. Kaksi lintua uiskenteli alkuun kasaamansa keon ympärillä, mutta pian toinen kiipesi sen päälle (ehkä hieman vaivalloisen näköisesti, nämä kun eivät oikein ole kävelijälintuja). Toinen puolestaan pulahti sukelluksiin ja tovin kuluttua palasi pintaan uusia pesäaineksia nokassaan. Pienillä päänpudisteluilla ryyditetty nouto-operaatio toistui monta kertaa - ilmeisesti pesä siis rakentuu ennen kaikkea pohjasta haetusta materiaalista?

Silkkiuikut keskellä ruovikon yläreunassa.

Lintuja ei näyttänyt häiritsevän niiden puuhien seuraaminen paljon käytetyiltä jalkakäytävältä ja rantapolulta, mutta lähemmäs en kuitenkaan tohtinut  mennä. Toivottavasti pesiminen onnistuu näinkin keskeisellä paikalla!

Kivitaskuja ja hiirenkorvia

Tänään minun piti kirjoittaa merkintä hiirenkorvista jotka viimein pilkistelevät esiin milloin mistäkin, Temppeliaukion koristeomenapuut mukaan lukien.

Kallioilla näkyi kuitenkin vaikka mitä muutakin kiinnostavaa! Jo eilen törmäsin sinisorsapariskuntaan, joka oli ilmeisesti päättänyt vetäytyä vähemmän kansoitettujen vetten ääreen. Kirkkokallion lammikot taitavat olla sopivia tähän tarkoitukseen, sillä keskittyessäni nappaamaan tuulessa huojuvasta oksasta kuvaa, kuului lähistöltä vieno "kvaak". Toisella puolella puuta suuren lammikon laitamilla paistatteli päivää jälleen kaksi sorsaa, luultavasti siis samat jotka tapasin eilen.

Toiselle puolelle aukeaa ehtiessäni kivien lomassa vilahti harmaankirjava lintu. Tutut värit eivät kuitenkaan kuuluneet västäräkille (joita muuten näkee täällä jo aika paljon), vaan kivitaskulle! Pysähdyttyäni katsomaan tarkemmin näin vielä ruskeamman naaraan. Hetken piti vielä kotona varmistella kirjasta lajia, tästä linnusta kun minulle on jäänyt ulkonäköä paremmin mieleen pienenä kuulemani selitys nimelle: äänen pitäisi kuulostaa siltä kuin olisi kiviä taskussa. Lintukirjasta kävi myös ilmi että laji katsotaan tätä nykyä vaarantuneeksi, aivan arkipäiväisiä kohdattavia ne eivät siis ole.  Saa nähdä jäävätkö pidemmäksi aikaa Töölöön. Onneksi mukana oli vaihteeksi parempi kamera, niin että linnuista sai kuvan josta ne voi edes teoriassa erottaa.

Ehkä tämä onkin kuva-arvoitus: löydätkö linnut?

Temppeliaukion männyssä

Sinitiainen on pieni ja julmetun suloisen näköinen tiainen, jonka näkemisestä tulen aina hyvälle mielelle. Onneksi näitä näkee paljon, sisäpihamme puissakin melkein yhtä usein kuin talitiaisia. Vasta äsken opin, ettei asia ole aina ollut näin: sinitiaiset ovat 1800-luvun tulokkaita, eivätkä vieläkään kovin hyvin sopeutuneita pohjoisiin olosuhteisiin.

Tämä lintu ei keikkunut pihallamme, vaan Temppeliaukion kallioiden kupeessa männyn oksien lomassa.

Temppeliaukiolla näkee muutenkin kaikenlaista vilinää. Iltaisin kanit vilahtelevat pitkin kallioita ja päivällä voi bongata puluja kirkon kiviaidassa pesäkoloillaan. Mustarastaat vaikuttavat laulavan yleensä lähitalojen katoilla, mistä ääni sopivasti raikuu yli koko aukion.

Kevätseurantaviikonlopun krookukset

Viime viikonloppu oli yksi kevätseurantaviikonlopuista. Jostain syystä nämä menevät minulta melkein aina ohi, vaikka seurantaan osallistuminen onkin hauska teema metsäretkelle. Tälläkään kertaa ehtinyt mihinkään määrätietoisempaan havainnointiin, mutta sentään kävelylle Töölöstä Pasilaan. Töölönlahdella jäät ovat lähes lähteneet ja ensimmäinen nokikana uiskenteli rannan tuntumassa. Myös västäräkki keikutteli korkealla puussa, joten yhden ensihavainnonkin pääsin sentään ilmoittamaan.

Alppipuistossa västäräkkejä ei vielä näkynyt, mutta nurmikolla ruokailevien kottaraisten kohdalle pysähtyessä kimalainen kävi tervehtimässä. Jossain sanottiin että ne ovat keväisin likinäköisiä ja unenpöpperössä, niin että niiden on tultava lähelle tarkistamaan ettei sinusta vain löytyisi sopivaa pesäpaikkaa... Sitä ei onneksi löytynyt, sen sijaan kimalainenkin on varmaan päässyt nautiskelemaan vielä kuivan vesialtaan äärellä kukkivista krookuksista.

Kevät, meriharakat!

 Kevät on hyvä aika aloittaa luontoblogin pitäminen. Valoa riittää koko ajan pidempään ja pieniä vihreitä versoja putkahtelee esiin aina vain enemmän. Erityisesti lintujen saapumista on mahtavaa seurata. Tämän arkiviikon kohokohta olivat Töölönlahden jäällä tepastelevat meriharakat. Johtuu varmaan siitä että olen kotoisin sisämaasta, mutta rannikolla viihtyvät mustavalkoiset, punanokkaiset ja -jalkaiset kahlaajat ovat olleet minusta aina aika eksoottisia. Kesällä niitä voi nähdä kiitämässä lähellä vedenpintaa kovaa ja korkealta huutaen tai tonkimassa mudasta itselleen ruokaa pitkällä nokallaan. Nyt linnut kuitenkin hengailivat hiljaisina jäällä sulan äärellä, ehkä sieltä löytyi jotain syötävää. Kevät tuntui olevan askeleen pidemmällä!

Meriharakoiden, lokkien ja talvellakin lahdella viihtyvien lintujen lisäksi samassa sulassa näkyi haapanapari ja isokoskeloita. Yksittäisen haapananaaraan näin tosin jo pari viikkoa sitten Tokoinrannassa, ilmeisesti niitä jää tänne välillä talveksikin. Näistä kirjoitan kuitenkin lisää joskus myöhemmin.