Temppeliaukion männyssä

Sinitiainen on pieni ja julmetun suloisen näköinen tiainen, jonka näkemisestä tulen aina hyvälle mielelle. Onneksi näitä näkee paljon, sisäpihamme puissakin melkein yhtä usein kuin talitiaisia. Vasta äsken opin, ettei asia ole aina ollut näin: sinitiaiset ovat 1800-luvun tulokkaita, eivätkä vieläkään kovin hyvin sopeutuneita pohjoisiin olosuhteisiin.

Tämä lintu ei keikkunut pihallamme, vaan Temppeliaukion kallioiden kupeessa männyn oksien lomassa.

Temppeliaukiolla näkee muutenkin kaikenlaista vilinää. Iltaisin kanit vilahtelevat pitkin kallioita ja päivällä voi bongata puluja kirkon kiviaidassa pesäkoloillaan. Mustarastaat vaikuttavat laulavan yleensä lähitalojen katoilla, mistä ääni sopivasti raikuu yli koko aukion.