Pulut, linnunpöntöt ja yksi kettu

Kävin Saksassa. Tarkemmin sanottuna Frankfurtissa ja sen lähellä pienemmässä kaupungissa nimeltä Darmstadt. Keskieurooppalainen metsä voi näyttää täältä Suomesta käsin jo suht eksoottiselta ja esimerkiksi mäntymetsät vaikuttivat bussin ikkunasta jännittävästi kieroon kasvaneilta. Yöpaikan pihapiirissä lenteli nakkeli, jonka lajia en osannut tarkemmin tunnistaa.

Myös kaksi kotimaastakin tuttua asiaa kiinnitti huomioni: pulut ja linnunpöntöt. Muistan kiinnittäneeni huomiota kesykyyhkyjen väritykseen jo aika pienenä, jolloin eri kotipaikkakunnillani saattoi nähdä niitä lähes valkoisina tai ruskeina. Tämä värien vaihtelu onkin ollut minulle aika itsestään selvää, enkä tullut ajatelleeksi asiaa tarkemmin kuin vasta tällä matkalla.

Musta kyyhky Frankfurtin rautatieasemalla

Minusta Helsingin pulut ovat nimittäin yhtenäisemmän harmaita kuin saksalaisissa kaupungeissa näkemäni. Vaikkapa tällaiseen näyttävän mustaan punajalkaiseen lintuun törmäämisen luulisin muistavani, enkä tarkemmin ajatellen ole nähnyt ruskeitakaan yksilöitä lähiaikoina Helsingissä. Lieneekö kyse omasta muistista vai linnuista? Miksi lintujen väritys vaihtelisi täällä vähemmän kuin Frankfurtissa?

Toinen erinäköinen arkipäivän asia liittyivät selkeämmin ihmisten tekemisiin. Linnunpönttöjä näkyi puistoissa (ainakin Darmstadtissa) melko paljon. Harmaan betonisen näköisinä ja vailla suurta kattolippaa ne poikkesivat siitä mitä olen Suomessa tottunut näkemään.

Linnunpönttö Darmstadtissa, Saksassa

Linnunpönttö Sibeliuspuistossa

Erään suomenkielisen nettikaupan sivuilla tällaisia saksalaisia pönttöjä markkinoitiin kertoen, että ne on valmistettu puubetonista, joka olisi jonkinlainen puumassan ja esimerkiksi saven sekoitus. Kovempana materiaalina tämä ilmeisesti sekä pidentää linnunpöntön käyttöikää että estää kokopuista pönttöä tehokkaammin vähemmän toivottujen pesävieraiden, tikkojen ja oravien, pääsyn munien tai poikasten kimppuun. Ihan kätevän kuuloinen versio siis!

Hiirtä isompia villejä nisäkkäitä en matkallani nähnyt. Kuitenkin ennen matkalle lähtöä viime viikolla kohtasin jälleen ketun Töölössä, lähellä paikkaa jossa kirjoitin aiemmin sellaisen nähneeni. Pitkäksi venyneen illan jälkeen kävelimme koiran kanssa Hietakankaan puistossa Väinämöisen urheilukentän vieressä. Yllättäen huomasin ketun siluetin piirtyvän selvästi kallion päällä auringonnousua odottavaa taivasta vasten. Huomattuamme varjostajamme kettu perääntyi ja päästi haukahdusta muistuttavan äänen. Kallion vierustaa jatkaessamme se lähti juoksemaan yllämme kalliolla - parkuen. En ole aiemmin kuullut ketun pukahtavan mitään, joten juoksevan koiraeläimen siluetista kuuluva "krää-krää" hämmästytti melkoisesti. Puistossa yöpyvät lokitkin nostivat asiasta metelin ja eläin häipyi näkyvistämme. Varikset alkoivat seuraavaksi raakkua Taivallahden koulun luona, ehkä kettu suunnisti sinne.