Pesintöjä

Monet linnut pesivät jo täyttä häkää. Lapinlahdella rannoilla ruovikon seasta löytyy useampikin silkkiuikun pesä. Yksi pari on perustanut tukikohtansa suojaisaan poukamaan, jota ne selvästi myös haluavat pitää itsellään. Viikko tai pari sitten seurasin tukkasotkapariskunnan uiskentelua saman ruovikon suuntaan. Kokosukeltajina toinen sotkista oli vähän päästä veden alla ruokaa etsimässä. Liian lähelle silkkiuikkujen majaa eksyminen kuitenkin kostautui - sininokkainen lintu sai suorastaan pomppaavan lähdön sukelluksista uikun sukellettua samaan suuntaan.

Vaikka asukkaat ovatkin varsin näyttäviä, on silkkiuikun pesä itsessään periaatteessa huomaamaton. Keon rakennus alkaa kuitenkin sen verran varhain, että ensimmäisinä viikkoina lintujen kotipuuhia voi tarkkailla helposti rannalta käsin. Kuvaamassani paikassa uikut ovat kasvimaapalstalaisten mukaan pesineet jo useamman vuoden, viimeisimmät naapuruksina viereisen kallion kalalokin kanssa.

Silkkiuikku saakin lokeista turvaa. Kyhmyjoutsen ei sellaista varsinaisesti tarvitse, vaan puolustaa tarvittaessa perhettään ärhäkästikin, kuten Helsingin ympäristökeskuksen sivutkin kertovat. Joutsenen lisäksi sen  pesäkin on varsin majesteetillisen kokoinen. Töölönlahdella valkoisena hohtava lintu ruoikon laidassa näkyy kauas. Olisiko pari sama josta kirjoitin jo jäiden lähdö aikaan? 

Luontoportin mukaan alkukesästä kuoriutuvilta poikasilta kestää yli neljä kuukautta kasvaa lentokykyisiksi, joten poikuetta päässee tapaamaan Helsingin rannoilla läpi kesän.