Tavalliseen puluun sepelkyyhky on kieltämättä aika helppo sekoittaa. Tarkemmin katsoen kuitenkin huomaa, että ensin mainitut ovat kooltaan suurempia, ja niiden sulkapeite vivahtaa enemmän ja tasaisemmin siniseen ja violettiin. Selvin tunnusmerkki roteville kyyhkysille on kuitenkin kaulan sepel; valkoiset kaulan kiertävät laikut.
Suomessa sepelkyyhky on aika uusi tulokas kaupungeissa. Lapsuudessani siniharmaat linnut kuuluivat maaseudun äänimaisemaan, mutta nykyään niiden syvää kuherrusta voi kuulla ympäri puistoja ainakin Helsingissä. Lintuatlaskin toteaa, että laji on siirtynyt arasta metsikköjen pesijästä katujen kulkijaksi viimeisten viidentoista vuoden aikana. Myös lintujen pesimäkanta Suomessa on kasvanut, tosin muutaman kymmenen vuoden aikavälillä.
Kaupungeissakin sepelkyyhkyt rakentavat pesänsä yleensä puihin. Viritelmät ovat yleensä aika hurjan näköisiä, huteria risukasoja joiden on välillä vaikea uskoa kestävän huojuvassa oksanhangassa. Ilmeisesti ne kuitenkin pysyvät kasassa kohtuullisella menestyksellä, sillä Luontoportti kertoo kyyhkyjen voivan pyöräyttää kolmekin pesuetta kesässä.
Tämän kevään ensimmäiset sepelkyyhkyt näin tänään. Yksi näytti jo kyhäilevän pesäviritelmäänsä Kaisaniemen puutarhassa, kun toinen vielä poseerasi kaikessa rauhassa Töölönlahden rannalla.
 |
| 180° |
Kiitos!
VastaaPoista