Periaatteessa syötäviä

Eräänä päivänä Temppeliaukion kallioilla silmiini osui tutunnäköisiä nuppuja. Lähempi tarkastelu ja haistelu osoitti havainnon oikeaksi: ruohosipulia! Lieneekö karkulainen vai luonnostaan täällä kasvava - rannikolla tätä pitäisi kasvaa villinäkin. Ruohosipuli eli ruoholaukka on kaikkien tuntema, joskus lääkekasvinakin käytetty yrtti, Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (1976) kehuu vieläpä vitamiinirikkaaksi sellaiseksi. Lapsuudenkodin kasvimaalta kävin keräämässä näitä pitkin kesää, jolloin violettien kukkien eri vaiheet tulivat tutuiksi.

Ruoholaukka

Löydöstäni innostuin etsiskelemään, mitä muita periaatteessa syötäviä kasveja tunnistaisin kalliolta. Voikukkaa on tähän aikaan tietenkin vaikea olla havaitsematta. Keltaisena helottavista kukista olen nähnyt ainakin viinireseptin, ja nuoret lehdet ovat tunnetusti käypiä salaattiaineksia. Rautavaara tietää kertoa että myös juurta voi keväällä ja syksyllä kerättynä käyttää esimerkiksi muhennoksiin ja kahvinkorvikkeena. Lääkekasvina voikukan pitäisi vaikuttaa "verta puhdistavasti", ja sitä on käytetty muun muassa keltatautiin ja maksavaivoihin. LuontoPortista puolestaan selviää, että voikukka lisääntyy ilman pölyttämistä, siis suvuttomasti! Tämän vuoksi erilaisia voikukkiakin on vaikka kuinka paljon.

Voikukka

Suolaheiniä, joita on monta lajia (enkä lainkaan tunnista niitä tarkemmin), muistan syöneeni lapsena ihan vain sen takia että niitä pystyi syömään, mutta hirveästi en ole näiden ruokakäytöstä kuullut. Vastauksia löytyy tietenkin Rautavaaralta: lehdet ja nuoret versot voi käyttää kuin pinaatin, siemenet leipään. Kasvissa on oksaalihappoa, joten sitä pitäisi käyttää jonkin kalsiumpitoisen kanssa.

Suolaheinää

Runsaina pehkoina Temppeliaukion koristeomenapuiden alla kasvavan nokkosen tietänevät ruokakasvina useimmat. Rautavaara pitää sitä luonnonvaraisista ruokakasveistamme tärkeimpänä ja on käyttää nokkosreseptien esittelyyn kokonaiset viisi sivua. Mummoni puolestaan tekee tästä herkullisia pinaattiletun kaltaisia lettuja. Muutenkin kasvia voi käyttää samaan tapaan kuin pinaattia. Lisäksi nokkosta on käytetty lääkkeeksi moneen vaivaan, etikkavedessä keitettynä jopa kaljuuntumiseen! Nokkosen kuitu käy myös kankaaseen - Uusi Musta -blogissa on testattu nokkoslangasta neulomistakin.

Nokkonen

Viimeinen tänään kuvaamistani kasveista (esimerkiksi apila unohtui kuvista kokonaan) on piharatamo. Minä olen tiennyt tämän pidempään haavanparannukseen tepsivänä rohtona, jonka lehdissä on LuontoPortinkin mukaan tulehduksiin tepsiviä antioksidantteja. Lehdet käyvät kuitenkin myös salaattiin. Muistaakseni jossain kirjassa kerrottiin myös siementen sopivan lääkkeeksi, nimittäin kaikenlaisiin vatsavaivoihin. 

Piharatamo

Entä voiko kasveja Temppeliaukiolta oikeasti syödä? Kuten jutun otsikkokin vihjaa, itse en välttämättä näitä suuhuni pistäisi. Dodo kertoo kaupunkiviljelysivuillaan, etteivät ilmansaasteet välttämättä ole kovin haitallisia, kunhan muistaa pestä kasvit huolellisesti. Maaperään kertyvät myrkyt ovat kuitenkin huonompi juttu, minkä vuoksi viljelykasveillekin ehdotetaan viljelylaareja. Temppeliaukion kalliot ovat myös vilkkaasti sekä ihmisten että koirien käytössä, ja tästä tuleva ahkera lisälannoitus on ainakin itselleni jonkinmoinen psykologinen este.

Teoriassa villivihannekset löytyvät kuitenkin keskusta-asujankin takapihalta!