Aurinkoiset päivät inspiroivat uusille kävelyille. Keskiviikkona suuntasin Töölönlahdelle, jossa kävi valtava vaakutus - lahdella talvehtivat sorsat saivat lounasta.
 |
| Osa sorsista teki hurjia loikkia ruuan perään. |
Sini- eli heinäsorsista suuri osa muuttaa muualle talveksi, mutta jotkut jäävät kotimaasta löytyviin sulapaikkoihin. Kaupungeissa nämä viipyjät ovat niitä lähes kesyjä pullasorsia, jotka jotakuinkin kaikki tuntevat. Töölönlahden kaakattajatkin kävivät hakemassa leipäpaloja välillä ruokkijoiden käsistä, ja itse muistan edelleen kuinka eräs räpyläjalka kauan sitten kömpi syliin asti hakemaan leipäpalaansa. Erämaissa asuvat arat maalaisserkut kiertäisivät ihmiset kaukaa.
Helsingissä kaupungin virallistama vesilintujen ruokintapaikka on
Tokoinrannassa, mutta kaikenlaisia muita ruokintavirityksiä näkee ympäriinsä, kuten
edellisessäkin kirjoituksessani mainitsin.
 |
| Sinisorsauros juhlapuvussa. |
 |
| Naaraat koreilevat talvisin vaatimattomammin. |
 |
| Linnunlaulu taustalla kelpaa poseerata. |
|
|
 |
| Aurinko oli näille väreille suotuisa. |
Jäiden lähtiessä sulapaikkojen isot parvet hajoavat ja sorsanaaraat
katoavat pesimään. Urosten talven kestävä juhlapukukin vaihtuu
alkukesästä samankaltaiseen naamioitumisasuun kuin naaraat kantavat läpi vuoden. Toistaiseksi jäätä on kuitenkin ihmistenkin kävellä ja vesilinnut viihtyvät keskenään, joskin välillä vesi pärskyen toisiaan takaa ajaen.
Ruokkivan käden ääreen kaikki suuresta joukosta eivät mahtuneet yhtä aikaa. Osa tepsutteli jo takaisin mereen, kun jotkut kiipesivät ylös rantapenkkaa. Kylpytaukoja otti yksi jos toinenkin vaakuttaja.
 |
| Kylpyhetken venyttelyä. |
|
 |
| Välillä koko sorsa oli veden alla. |
 |
| Ihan kuin olisi hauskaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti